Tulkintoja vieraslajeja koskeviin lakeihin ja asetuksiin

SEEL:n blogi
Kirjoittaja:
Avainsanat: , ,
Julkaistu: tiistai, 16.8.2016

Eräs tämän vuoden kuumimpia puheenaiheita ovat olleet EU:n ja Suomen vieraslajeja koskevat uudet lait ja asetukset. Olen niistä kirjoittanut tähänkin blogiin jo pariin kertaan. Nyt elokuun alussa paljon puhuttu EU:n haitallisten vieraslajien lista lopulta astuu voimaan. Ja parahiksi myös Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö on saanut kesän aikana ulos ohjeistusta siitä, mitä joutuminen EU:n listalle (tai kansalliselle listalle) käytännössä merkitsee. Onneksemme käytännön tulkinta on lievempi kuin oletettiin!

Vieraslajit.fi –sivustolla, usein kysyttyjen kysymysten sivulla on vastattu 28.6.2016 kysymyksiin, joita SEEL:kin on lainlaatijalle esittänyt. Kuten ”Mitä tarkoittaa, ettei listalla olevaa eläintä saisi kuljettaa?” ja ”Jos lemmikin omistajan on luovuttava listalla olevasta lemmikistään, eikö hänellä todella ole muuta mahdollisuutta, kuin lopetettaa eläin?”

Vastaukset näihin kahteen kysymykseen, suoraan mainitulta sivulta lainattuna kuuluvat seuraavasti:

”Kuljettamiskielto koskee kuitenkin lähinnä kaupallisia kuljetuksia […] Sen sijaan kun vieraslajilemmikin omistaja kuljettaa omaa eläintään mukanaan, tämä kuljettaminen sisältyy siihen lemmikin normaaliin hallussapitoon, joka on siirtymäsäännöksen mukaan sallittua”,

ja:

”Hän [lemmikin omistaja] voi pitää eläimen sen luonnolliseen kuolemaan saakka. Sama oikeus on myös lemmikin uudella omistajalla, jos nykyinen omistaja luovuttaa lemmikin pois. Ehtona on, että eläintä ei pidetä kaupallisessa tarkoituksessa.”

Lisäksi sivulla mainitaan, että ”eläinsuojeluyhdistykset eivät ole kaupallisia toimijoita, joten lemmikin voi luovuttaa myös tällaiselle yhdistykselle välitettäväksi uuteen kotiin”. Tämä on ehdottomasti laajennettavissa koskemaan myös jäsenyhdistystemme uudelleensijoituspalveluita, kuten Suomen herpetologisen yhdistyksen Herpille koti –rinkiä ja Kaijulin sijoitusrinkiä.

Kun näitä ministeriön tekemiä tulkintoja katsoo tarkemmin, huomaa että varsinkin jälkimmäinen niistä on lopputulokseltaan suorastaan vieraslajiasetuksen alkuperäisen tavoitteen vastainen: nyt vieraslajilistalla joutunutta lajia edustavaa lemmikki saa elää, olla ja vaihtaa omistajaakin kohtalaisen vapaasti. Kaupallisesti sitä ei saa käyttää (ei saa myydä), eikä se saa lisääntyä, mutta eläinyksilöä ei tarvitse lopettaa. Alun perin ajatus oli nimenomaan vieraslajeihin kuuluvien yksilöiden poistamisessa (lue: tappamisessa), kun se vain on mahdollista. Samaan tapaan kuin jättiputkia revitään puutarhoista jopa talkoilla. Tai kuten jatkossa (ymmärtääkseni) vaikkapa hedelmälastin mukana maahamme salamatkustava euroopanlehtisammakko tulee lopettaa, eikä sille enää saa tarjota kotia terraariohoidokkina.

Näin jälkikäteen tuntuu itsestään selvältä, ettei ihmisten lemmikkieläimiä saa tappaa, ei edes silloin jos omistaja vaikkapa sairauden takia on pakotettu luopumaan lemmikistään. Mutta käydessäni keskusteluita ministeriön virkamiesten kanssa pitkin vuoden alkupuoliskoa tämä itsestäänselvyys ei ole ollut itsestäänselvyys. Vieraslajiasioita käsittelevät virkamiehet katsovat asiaa luonnonsuojelun ja vieraslajien kannalta, eivät eläinyksilöiden tai lemmikin omistajien mielenterveyden hyvinvoinnin kannalta.

En tiedä tätä varmasti, mutta uskon vakaasti, että SEELin ja sen jäsenyhdistysten esittämät suorat kysymykset eläinten oikeuksista ja hyvinvoinnista ovat vaikuttaneet siihen, että ministeriö päätyi lopulta eläinystävälliseen tulkintaan. Ei SEEL tietenkään ole ollut ainoa taho, joka on eläinten kuolemantuomiota vastaan puhunut. Mutta SEEL oli kysymyksineen ministeriön kimpussa ensimmäisten joukossa, ja yhteydenpitomme on jatkunut hyvänä tähän päivään saakka.

Tästä lähtökohdasta on hyvä lähteä ratkomaan seuraavia vieraslajilemmikeihin liittyviä kysymyksiä, joista keskustelu pääsee kunnolla vauhtiin alkavan syksyn aikana. SEELin ollessa niissäkin keskusteluissa vahvasti mukana.

Joonas Gustafsson

Kirjoittaja:

Joonas on lohjalainen eläinharrastaja. Hän on touhunnut herppien (matelijoiden ja sammakkoeläinten) parissa yli 20 vuotta. Nykyään kotoa löytyy myös kaloja, lintuja ja kissoja. Joonas ja vaimonsa Niina ovat tehneet herppien osalta yhteistyötä mm. Korkeasaaren eläintarhan, SEY:n ja Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa. Joonas on SEELin varapuheenjohtaja ja SEELin edustaja MMM:n Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa ja asiantuntijaryhmässä kansallisesti merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon valmistelemiseksi.