Liiton kannanotot ja julkilausumat

Sekä SEEL ry:n liittokokous että liittohallitus voivat tehdä kannanottoja sekä julkilausumia liiton nimissä. Tältä sivulta löydät kaikki liiton julkaisemat kannanotot ja julkilausumat aikajärjestyksessä.


Eläinsuojelulakikeskusteluun faktoja, ei huhuja ja leimaamista

Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry:n (SEEL) liittokokous peräänkuuluttaa julkiseen eläinsuojelulakikeskusteluun faktoja virheellisten tietojen levittämisen ja harrastajien leimaamisen sijaan. Vastuuntuntoisten harrastajien leimaaminen virheellisiä tietoja levittämällä siirtää vain huomion pois tärkeimmästä: eläinten hyvinvoinnista.

Esimerkeiksi harrastajien leimaamisesta SEEL nostaa mm. SEY Suomen Eläinsuojeluyhdisten liitto ry:n (SEY) kommentit siitä, että haisunäädän pitäminen vaatisi sen hajurauhasten poistamisen tai aavikkokettu ei sopisi Suomessa pidettäväksi, koska Saharan aavikolta kotoisin oleva laji vaatisi korkeaa lämpötilaa voidakseen hyvin. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa: haisunäätiä pidetään lemmikkeinä hajurauhasten kanssa ilman ongelmia ja yöaktiivisen aavikkoketun luonnollisessa elinympäristössä Saharassa lämpötilat putoavat jopa pakkasen puolelle. Lisäksi korkeampia lämpötiloja vaativien eläinten asuintilat voi lämmittää vaivatta.

Näiden kommenttien pohjalta “eksoottisten” eläinten omistajia on leimattu lähinnä vastuuntunnottomiksi erikoisuuden tavoittelijoiksi. Tällä luodaa harrastajista virheellistä kuvaa eläinten hyvinvoinnista piittaamattomina ihmisinä.

SEEL haluaa muistuttaa, että suurin osa eksoottisten eläinten omistajista on vastuuntuntoisia ja eläinten hyvinvoinnista huolehtivia harrastajia, jotka ovat päätyneet lajivalintaansa huolellisen harkinnan jälkeen. Harrastajien leimaaminen on SEY:n eläinten hyvinvoinnin eteen tekemän arvokkaan työn luoman arvovallan törkeää väärinkäyttöä. Edellä mainintut kommentit eivät myöskään luo hyvää kuvaa kommentoijan osaamisen tasosta eksoottisiin eläimiin liittyen.

SEEL vaatiikin jatkossa rakentavaa keskustelua ja järkevien ratkaisujen etsimistä ongelmiin yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa. Ei ole järkeä ehdottaa ulkomailta tuotavaa positiivilistan (lista seura- ja harrastuseläiminä sallituista eläinlajeista, muiden lajien ollessa kiellettyjä) kaltaista äärimmäistä ratkaisua ja miettiä vasta tämän jälkeen, mitä ongelmia sillä Suomessa ratkaistaisiin. Eläimen hyvinvointi ei ole lajista, vaan sen hoitajasta kiinni. Eläinsuojelulain uudistuksessa tulisikin keskittyä omistajan vastuuseen eläimen hyvinvoinnista.


“Eksoottinenkin” eläin voi hyvin vastuuntuntoisessa kodissa

Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry (SEEL ry) haluaa muistuttaa, että moni yleisön eksoottisena tai haastavana pitämä eläin sopii vastuuntuntoiselle henkilölle lemmikiksi tai harraste-eläimeksi erittäin hyvin.

Eksoottisen eläimen määritelmä ei ole tarkka, ja viime aikoina asioita on sekoitettu puhumalla samassa asiayhteydessä jopa alligaattoreista, sekä toisaalta yleisesti lemmikkeinä pidettävistä lajeista, kuten käärmeistä ja papukaijoista. Keskustelusta jää kuva, että Suomeen oltaisiin tuomassa joka suunnasta toinen toistaan mahdottomampia eläimiä ja tilanne vaatisi tiukkoja toimia. Liitto haluaa muistuttaa, että tällaiset pyrkimykset ovat kokonaiskuvassa harvinaisia ylilyöntejä, jotka jo nyt pystytään estämään.

On selvää, ettei alligaattorille voi normaalissa kodissa järjestää riittäviä oloja. Lukuisille haastavinakin pidettäville lajeille vastuuntuntoinen omistaja voi kuitenkin tarjota hyvän kodin ymmärtämällä lajin vaatimukset fyysisten olojen, ravinnon sekä käyttäytymistarpeiden näkökulmasta. Useat ”eksoottisina” pidetyt eläimet, kuten esimerkiksi matelijat, ovat todellisuudessa huomattavasti helppohoitoisempia verrattuna moniin suosittuihin seuralemmikkeihin.

”Eksoottisten” eläinten pitokieltojen perusteluissa esiintyy myös usein virheellisiä väittämiä siitä, miten ao. eläimet pyydystetään luonnosta vahingoittaen niiden alkuperäisiä kantoja. Suurin osa lajeista on kuitenkin kasvatettu, eikä luonnosta pyydetty. Uhanalaisten lajien kauppaa varten on lisäksi olemassa Suomessakin vuonna 1976 voimaan astunut kansainvälinen CITES-sopimus sekä EU:n CITES-asetus vuodelta 1997.

SEEL ry:n kanta on, etteivät ongelmat eksoottisina pidettyjen eläinten hyvinvoinnissa poikkea tavallisempien lemmikkilajien vastaavista, vaan johtuvat omistajan tietämättömyydestä ja asenne- tai henkilökohtaisista ongelmista. Eläinsuojelutapauksista nämä lajit muodostavat vain murto-osan. Eläinsuojelulliset ongelmat ilmenevät yksilötasolla eivätkä liity tiettyihin eläinlajeihin tai -ryhmiin. SEEL ry vaatii, että “eksoottisia” eläimiä käsitellään samoista lähtökohdista kuin yleisemmin kotona pidettäviä eläinlajeja.


Laaja eläinten kieltolaki lisäisi ongelmia

Julkisuudessa on viime aikoina esitetty niin sanotun positiivilistan käyttöönottoa osana eläinsuojelulain kokonaisuudistusta. ”Positiivilistalla” tarkoitetaan listaa eläinlajeista, joiden lemmikkinä ja harraste-eläimenä pitäminen olisi sallittua. Kaikki muut lajit olisivat kiellettyjä. Tällainen käytäntö on Euroopan tasolla voimassa vain Belgiassa ja Hollannissa, eivätkä kokemukset ole hyviä. Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry (SEEL ry) vastustaa tällaista mallia. Liitto pelkää, että ehdotettu positiivilista ei kohtelisi kaikkia eläinryhmiä tasapuolisesti, vaan heikentäisi eläinten hyvinvointia, vaikeuttaisi eläinlääkinnällistä hoitoa sekä lisäisi salakuljetusta.

Liitto on huolissaan siitä, että lainsäätäjien rajallisten resurssien takia sallitut lemmikit määrittelevä lista ei sisältäisi kaikkia lajeja, joita jo nyt löytyy Suomesta harrastajilta ja joiden hyvinvointi voidaan turvata. Lisäksi on todennäköistä, että osa lajeista jäisi listan ulkopuolelle ihmisten perusteettomien ennakkoluulojen takia. Positiivilistan ongelmia kuvaa myös se, että Belgian positiivilistalle on päätynyt mm. punakaulakenguru, muttei Euroopassa yleisesti lemmikkinä pidettyä afrikkalaista kääpiösiiliä. Erityisesti kalojen, matelijoiden ja sammakkoeläinten kohdalla kasvattina pidettyjä ja sellaiseksi hyvin soveltuvia lajeja on todellisuudessa kymmeniä tuhansia. Positiivilistan järkevä laatiminen ja ylläpito olisi täysin mahdotonta.

Lemmikiksi tai harraste-eläimeksi sopivien lajien kieltäminen johtaisi siihen, että niitä pidettäisiin salassa sekä salakuljetettaisiin maahan. Näin Suomeen syntyisi laajat eläinten mustan pörssin markkinat. Näin on käynyt mm. Norjan matelijakiellon kohdalla. Salakuljettajille eläimillä on vain rahallista arvoa, jolloin niiden hyvinvoinnista tai alkuperästä ei välitetä.

SEEL ry ehdottaa, että tulevassa eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa eläinten hyvinvointia edistettäisiin kieltolistojen sijaan laadukkaalla lailla sekä riittävän kattavilla asetuksilla. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi parempaa valvontaa. Lisäksi liitto painottaa valistustyötä, jota sen jäsenyhdistyksissä nykyisin jo tehdään.