Mikä eksoottinen eläin?

Julkisuudessa puhutaan usein eksoottisista eläimistä tai lemmikeistä. Eksoottiselle eläimelle ei kuitenkaan ole olemassa selkeää määritelmää. Edelleen tätä määritelmää sekoittaa julkisuudessa käyty keskustelu, jossa saman nimikkeen alle niputetaan niin yleiset Suomessakin kotioloissa pidettävät eläinlajit, kuin alligaattorit ja isot kissaeläimetkin.

Yksinkertaisimmillaan voitaisiin sanoa, että eksoottisia eläimiä ovat kaikki muut, paitsi domestikoituneet kissat ja koirat. Tämän liiton jäsenyhdistyksiä kuitenkin yhdistää se, että ns. ”suuri yleisö” mieltää näiden yhdistysten piirissä olevat lajit yleensä eksoottiseksi. Oli sitten kyse linnuista, herpeistä, siileistä, kaloista tai freteistä, kaikkia liiton jäsenyhdistysten kattamia lajeja yhdistää myös se, että ne sopivat hyvin vastuuntuntoisen ja asioihin perehtyneen ihmisen lemmikiksi. Lisäksi on hyvä huomioida, että monia näistä lajeista on pidetty ihmisen toimesta pitkään, satojakin vuosia.

Käytännössä liiton jäsenyhdistysten toiminnan piirissä on seuraavia lajeja:

  • Fretit
  • Haisunäädät
  • Kalat
  • Kilpikonnat
  • Käärmeet
  • Linnut
  • Liskot
  • Sammakot
  • Siilit

Usein julkisessa keskustelussa ongelmaksi nousee myös tiedon puute. Yleiset stereotypiat pienessä maljassa uivasta kultakalasta sekä pienessä häkissä istuvasta papukaijasta johtavat herkästi käsitykseen, ettei näitä eläimiä voisi pitää lemmikkinä. Todellinen eksoottisempien lajien harrastus Suomessa on kuitenkin jotain aivan muuta.

Julkinen keskustelu eksoottisista eläimistä on vaikuttanut jopa tarkoituksellisen harhaanjohtavalta ja keskustelussa on eksoottisten eläinten määritelmän alle on niputettu niin isot kissaeläimet kuin pienet jyrsijätkin. Tällä lähestymistavalla on yritetty perustella lähinnä aatteelliselta pohjalta ajettavia laajoja kieltoja, joille ei löydy mitään järkeviä perusteita.

Sopivat olosuhteet sopivalle eläimelle

Sanotaan, ettei viidakkoa voi tuoda kotiin. Mutta toisaalta matelijalle sopivan ympäristön luominen riittävän isoon terraarioon mm. kosteuden ja kasvillisuuden osalta ei ole millään tavoin mahdotonta. Sanotaan, että linnun pitää päästä lentämään. Tässäkään ei huomioida, että lemmikkilintu pääsee päivittäin lentämään. Lisäksi isompienkin papukaijojen käyttäytymistarpeet liittyvät pääsääntöisesti ravinnon hankintaan sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Näiden käyttäytymistarpeiden täyttäminen on täysin mahdollista kotioloissa, kunhan valitsee lajin järkevästi käytettävissä olevat resurssit ja tilat huomioiden.

Kuten yleensäkin lemmikkien ja harrastuseläinten kohdalla, eksoottisten eläinten pitämisessä avainasemassa on sopivan ympäristön luominen sekä eläimen käyttäytymistarpeiden huomioiminen. Nykyisin varsinkin Internetin ansiosta tietoa on saatavilla reilusti ja minkään lajin pitämisen ongelmaksi ei muodostu se, ettei tietoa olisi olemassa.

Eksoottiset eläimet eivät ole ongelma Suomessa

Toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi saada kuvan, eksoottiset eläimet eivät muodosta Suomessa merkittävää eläinsuojelullista ongelmaa. Esimerkiksi pyrkimys tuoda alligaattori Suomeen on hyvin harvinainen ylilyönti, joka voidaan jo nyt lain puitteissa estää. Toisaalta uhanalaisten lajien maahantuontia voidaan rajoittaa CITES-lainsäädännöllä.

Eläinsuojelullisissa ongelmissa eksoottiset eläimet ovat erittäin marginaalinen ryhmä. Esimerkiksi HESY:n hoiviin päätyneistä eläimistä kertovissa tilastoissa vuonna 2013 lähes 500 eläimen joukossa oli kaksi lintua ja yksi kilpikonna. Vastavuoroisesti heille päätyi 415 kissaa. Muutenkaan eksoottisten eläinten kohdalla tavattavat eläinsuojelulliset ongelmat eivät poikkea muistakaan lajeista, vaan johtuvat omistajan tiedon puutteesta tai vääristä asenteista.

Voidaankin sanoa, että eksoottinen eläin sopii vastuuntuntoiselle ihmiselle siinä missä yleisemmätkin lajit, kuten koirat, kissat ja jyrsijät. Aivan kuten minkä tahansa lajin kohdalla, huolellinen perehtyminen lajin fyysiin tarpeisiin sekä käyttäytymistarpeisiin on lähtökohta eläinen hyvinvoinnista huolehtimiselle.